tiistai 24. huhtikuuta 2012

Stressin (todennäköisesti) äärimmäinen huippu

Mun stressi pääsi tänään tähän astiseen huippuunsa. Mun kaverit on ihmetelleet mun stressin kestokykyä. Yks mun kaveri ärisee raivosta tai turhautumisesta melkein joka tunnin jälkeen. Toinen taas puree kynsiä ja tärisee paniikissa ja vilkuilee ympärilleen. Kolmas värkkää hermostuneena mattoveitsellä ja korjauslakalla. Neljäs ei nuku yöllä yli kolmea tuntia, kun aina tuntuu että vielä jotain. Ja niin edelleen. Minä taas: tulen paikalle väsyneen näköisenä hiuksiani haroen ja totean olevani hirveen stressaantunu; alan puhelemaan ja kyselemään koulusta koko ajan; heitän hanskat tiskiin ja teen hädin tuskin mitään kotona. Iltaisin menen valittamaan vanhemmille stressistä ja mun lievistä kiusaajista, kun kunnollisia ei mulla olekaan. Porukat luulee että mä vaan pidän niitä kusipäinä, mutta oikeasti kaikki mitä ne mulle sanoo, se laskettais jo kiusaamiseksi.

Noh, tänään mun stressi löysi huipun näille kolmelletoista ja reilulle puolelle vuodelle. Aamulla ennen koulua aloin itkemään kotona stressin takia. Emmä silleen itkeny, silmät vuosi, kyyneleet vain virtasi ulos, mutta ääni ei tärissyt tai mitään. Noh, lähdin seisomaan pysäkille, ei siinä mitään. Pysäkillä odottelin ala-asteen kaveriani, joka on toisessa koulussa yläasteella, keskustassa – ainakin suunnilleen. Siinä oli aikaa hengähtää, olin ainoa siellä. Alintajunta alkoi ajattelemaan koulua ja tämän päivän tekemättömiä tehtäviä. Aloin taas itkemään. Kaverin kanssa bussissa ei mitään. Koulussa, ennen ekaa tuntia, mun silmät alko taas vuotaan kun eräs koulukaveri (nro.3 :D) mainitsi maantiedon. Stressaavin aine ikinä, kiitos sen 'iki-ihanan' opettajan. Eka tunti meni semi. Välkällä luin TT:n kokeeseen, siinä se. Toisen tunnin alussa mulla oli vähän huono olo. Vieressä istuva tyttö kokeili mun otsaa. Tulikuuma kuulemma. Se sit toitotti enkun opelle kovaan ääneen, että mun pitäisi mennä terveydenhoitajalle mittaamaan lämpö.

Menin sitten sinne. Yläasteen terkkarilla oli kiirettä, joten menin lukion terkalle. Se mittas kuumeen: 36 ja risat °C. Sit se alko kyseleen huonosta olosta ja kerroin ihan kaiken (mainitsematta lievää kiusausta). Sit se kerto tuntevansa mun äidin. Tuijotin sitä silleen Ö.ö, mut se mainitsi olevansa mun äidin vanhan koulun (se on ope c'moon) terkkari myös. Se päästi mut koulusta ja kysy että saako se soittaa mun äidille ja kertoa mun tilanteen. Tietenki suostuin. Ja siellä myös tuli neljäs silmien vuotaminen.

Menin takas enkunluokkaan kertoon meidän enkunopelle, että lähen kotia koska terkkari käski ja näytin sen suomenkielisen lapun. Meidän enkunope vaan ei puhu suomea :D Se vaan nyökkäs ja sano että saan mennä. Kävin kuiskaan kaverille (nro.4 tällä kertaa), että lähettää tekstarilla mulle tämän ja huomisen päivän läksyt. Se vähän ihmetteli ja jouduin kertomaan sille. Siinä tuli silmien vuotaminen numero 5. Ja se muuttui pian itkuksi. Pian meidän enkunope tuli siihen kyseleen, että mikä mulla on. Sanoin ettei mikään ja se vei mut käytävään ja kerroin sillekki. Se vaan (käännettynä): "Eihän tämä johdu englannista? Jos johtuu niin voit saada vaikka viikon tai kaks extra aikaa sen kirjan kanssa." Sitä sentään yleisesti pidetään hirveen tiukkana opena, joka ei ikinä poikkeaisi mistään. Jos osaa lukea rivien välistä tietää, että se on oikeasti todella ystävällinen ihminen, joka oikeasti ymmärtää. Noh, lähdin sitten kotia.

Kotona aloin miettimään enemmän. Mulle oli myönnetty kaksi päivää sairaslomaa stressin takia. En olisi ennen uskonut, että semmonen on mahdollista. Ja mun oli käsketty ottaa rennosti ainakin tämä päivä, eikä missään nimessä ylikuormittaa huomista. Ja tarpeen tullen saan mennä terkkarille millon vaan valittamaa koulusta. Ja saan olla vaikka loppu viikon pois jos huvittaa. Aika hyvin pelkällä stressillä, vai mitä? No, enköhän mä torstaina mene, en ole enkä halua vaikuttaa lintsarilta. Terkkarin mukaan mulla todennäköisesti stressi laukaisee huonon olon ja eräänlaisen sairastumisen. Kyllä mä sen tiedän, tää on kolmas kerta. Ennen ei tosin ole ikinä ollut näin paha.

Mainitsen vielä tästä: meidän (oikeasti) ihana luokanvalvoja soitti mun äidille nyt illalla, juuri kun aloitin tämän kirjottamisen. Meidän enkun ope oli kertonut koko jutun sille, eli siis kaikki mun valitukset stressistä joka tulee, kun keväällä kaikki opettajat sanovat, että tulee kiire. Sitten ne kiirehtii ja lätkäsee kokeet peräkkäisille päiville kahden viikon sisään. Sitten meidän luokanvalvoja lupasi ottaa asian heti puheeksi seuraavassa opettajankokouksessa: eli ei saa ängetä kokeita yhteen läjään, koska ihmiset eivät oikeaasti kestä sitä stressiä. Äitini – opettaja kun on – sanoi, että opetkin stressaa hitusen sitä kun pitää tiivistää. Entä me sitten? Ne joutuu tiivistämään kolmelle luokka-asteelle samat asiat. Meidän sen sijaan pitää opetella ne kaikki tiivistetyt asian noin 10 aineesta (pyöreästi). Pieni ero, eikös? Noh, mun enkunope oli sitten ensimmäisenä sanonut, että jos vain pyytää, se tosiaan voi joustaa niin paljon kuin tarve vaatii. Jos etukäteen sanoo, voi ihan rauhassa jättää suurimman osan läksyistä tekemättä toisin sanoen. Sitten vielä siinä soittaessa mun LV sanoi, ettei mun tarvitse tehdä yhtään läksyjä torstaille. Että mä saan vaan mennä tunnille ja sanoa, että terkkari käski ottaa rauhassa ja olla murehtimatta koulua. Ja että se vaati henkilökohtaisesti itse kaikkien mun torstain läksyjenunohdusmerkkejen poistamista. Ihana opettaja, eikös? Siksi juuri mä pidänkin siitä meidän luokanvalvojana.

Niin joo vielä edelliseen postaukseen liittyen; Jaksoin jopa värittää ja skannata! Lisäilen niitä nyt tänne seuraaviin (tähän ja pariin seuraavaan) kuviksi. Nimimerkkinä on amber 98, sillä nimellä minut löytää fi.gosupermodel.com sivuilta.
tuo on siis ihan muokkaamaton versio. Lyijykynä & puuvärit

Tätä säädin koneella, Picnik.com (muistaakseni). Tykkään tästä itseasiassa. Ja Picnik on muutes nykyään poistettu koko sivusto (vissiin). Tiedä sitä miksi.

Klikkamalla kuvia näet ne oikeassa koossa (ainakin suunnilleen), nuo on tossa naurettavan pieniä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti